Päivitä kirjanmerkkisi!

Visu Villan tekstit löytyvät nyt Haatila-blogin alta, joten laita uusi osoite talteen. Kyseisessä blogissa on talonrakennusasioiden lisäksi myös lapsiperheen arkea sekä reilu nipullinen hyviksi todettuja reseptejä.

Tätä blogia en aio enää päivittää.

Tervetuloa jatkoille!

Yhtenä iltana

No more monkies jumpung on the bed... vai miten se meni.

Tässäpä pieni vilkaisu olohuoneesta keittiön suuntaan. Lapsi pomppii ja koira köllöttää eli täysin normaali meno päällä. Ehkä vielä jonakin kauniina päivänä saan kuvattua ja kuvailtua tuota kotimme sydäntä vielä tarkemmin. Toistaiseksi mielessä on noin tuhat erilaista juttua ja suunnitelmaa, mutta näppäimistöllä asti vain tällainen puolikas.

Vaan nyt mua kohta jo huolettaa. Näinkö ne asiat nyt sitten jäivät? Ei verhoja, ei mattoja, ei tilpehööriä. Ei keksi, ei jaksa, ei huvita. Kun on jo kaikki niin hyvin, kun on jo valmis koti <3

Kurkistus lastenhuoneeseen

Lastenhuonekin on vielä vaiheessa, ylläri pylläri, mutta koska halusin esitellä edes jotakin niin olkoon se nyt sitten tämä! Kalusteet ovat suht pysyviä, joskin jokin lisäkaapisto tai muu vielä tarvitaan, ettei tarvitse sulloa leikkejä vaatehuoneen puolelle. Lamppu ja matot saavat jossain vaiheessa väistyä sopivampien tieltä, mutta niin kauan kuin niitä uusia ei ole vielä edes mielessä niin mennään vanhoilla.

Näkymä ovelta katsottuna.

Kaappitilaa vielä kaivataan! Tai vaikka minikeittiö. Nyt kaikki kauppaleikit lojuvat muovikorissa.

Iso tyttö ja vauvojen sänky :) Niin kauan kuin toimii, saa nukkua tuossa.

Verhoiksi löytyi, kuten jo aiemmin kerroin, hauskasti talon oman koiran näköiset kaverit :)

Siinäpä se pääpiirteissään. Ovesta katsottuna oikealla seinällä on vielä siis hyvinkin tilaa, mutta koska siinä ei nyt ole sitä kaapistoa niin siinä on röykkiö tavaraa - ja sitä minä en halua esitellä :D Koska vaatehuoneeseen ei ole löytynyt vielä lamppua (täällä on niiiin pimeää päivälläkin) ja hyllyjen alle kaivataan vielä ainakin vaatetankoa, kuvataan se myös sitten toisella kertaa.

Kierroksella "huoltosiivessä"

Tarkoitukseni oli laittaa uudesta talostamme kattavasti kuvia jo aikaisemmin, mutta katin kontit. Tavallaan valmista on ollut heti sieltä muuttopäivästä lukien (ne kuuluisat viimeiset listat ym. paikallaan), mutta kuitenkin niin paljon puuttuu, ettei ole huvittanut juuri muille esitellä.

Kodinhoitohuone, pesuhuone ja sauna ovat kuitenkin sellaisia tiloja, joita en osaa sen suuremmin sisustaa, joten niihin pääsee kurkkaamaan nyt. Otin kuvat kahdessa eri valaistuksessa niin näkee vähän eri tunnelmia.

Khh välitilan led-nauhan valossa. Kuivausrumpu edelleen kuukauden jälkeen uusi ja koskematon...

Tehovalaistus kolmella neliskulmaisella led-kattovalolla.

Kaappitilaa meillä ainakin riittää! Vaatehuone edelleen tyhjillään.

Pesuhuone kodinhoidon ovelta katsottuna. Kumma tötsä seinällä on lapsen kylpylelukori (imukupeilla) :)

Kuituvalot luovat tunnelmaa - ja toisaalta pilaavat sen. Seinän pienetkin epätasaisuudet heräävät henkiin tässä valossa.

Suihkunurkkaus, jossa Moran suihkusetti kattosuihkulla.

Lähempää kuvaa pesuhuoneen tehostelaatasta. Jos ei olisi niin sentin päälle, voisi tällä helposti laatoittaa vaikka koko huoneen ja jos olisi taitoa, tekisi sen vielä puskuun.

Saunassa on tilaa! Kiukaana Kota Saana, lauteet isännän suunnittelua ja käsialaa jälleen kerran. Seinässä Supi Arctic.

Samassa päädyssähän meillä on sitten vielä pikkuvessa ja vaatehuone, mutta kurkataan niihin joskus myöhemmin, kun siellä on asiat paremmassa järjestyksessä :) Ei niistä onneksi puutu enää kuin kattolamppu (vh) ja pyyhekoukut (wc).

Jos kustannuksia miettii niin näillä alueilla käytettiin aika paljon rahaa lattiaan, joka on siis yhtenäistä epoksia kautta tilojen. Mainio ratkaisu! Ei ole liukas, ei tarvitse hinkata saumoja, voi kastella huoletta, eikä tarvinnut edes vesieristää alle. Miehet tulivat ja hoitivat koko urakan kaikkineen eli asennuskin kävi helposti ja varmasti. Lattiamateriaalin perusteella valikoituivat halpiskaupan edullisimmat perusperus-lattiakaivon kannet. Rautakaupat olivat täynnä kauniimpia ja hintavempia kansia, mutta niiden muovinen runko ei olisi käynyt tähän, koska voi vääntyillä massan paineesta.

Toinen törsäyksen kohde oli valaistus, sillä nämä neliövalaisimet taisivat olla lähempänä parisataa euroa kappaleelta. Minusta sekin panostus kannatti, sillä valot ovat nyt erittäin tehokkaat ja vähän erilaiset kuin tavan led-spotit. Kuituvalot pesuhuoneessa ja saunassa ovat myös kivat, mutta niiden hintaa en itse asiassa edes tiedä. Kuuluivat sähköurakkaan, kuten myöskin välitilan led-nauha ja saunan lämpötilamittari.

Tämä tämmöinen maksaa sa-ta-sen! Mutta kun isäntä tahtoi.

Edullisia juttuja sarjassaan olivat sen sijaan esim. suihkuseinä (läpinäkyvä 60 cm maksoi reilusti alle satasen), välitila (lattialaminaattia ja metallilistaa, tekivät yhteensä muutaman kympin), kylppärin perusvalkoinen laatta (kympin luokkaa neliöltä) ja lauteet, jotka isäntä nikkaroi itse.

Tervetuloa matalaan majaamme!

Tästäpä sitä tullaan sisään uuteen taloomme! Isäntä ei saanut toivomaansa tuulikaappia, mutta ison kuramaton tahtoi niin annoin periksi. Onhan se ihan käytännöllinen, pakko myöntää. Ikean pitkä matto on väliaikainen, kunnes keksin jotakin sopivampaa. Kulman taakse jäävät vielä penkki ja naulakko. Hyvin on minusta tilaa pukea lapsenkin kanssa ja Ikean 2-metrinen peililiukuovikaapisto syö meidän perheen ulkoiluvarusteet aivan hyvin. Led-spotit ovat riittävät ja tarkoitukseensa sopivat.

Muutimme tosiaan tuossa reilu viikko sitten ja tavarat alkavat hiljalleen löytää paikkojaan. Aika isoja puutteitakin vielä silti on, esim. kaikki verhotangot ja verhot sekä valtaosa matoista. Juuri laitoin tilaukseen mm. Vallilan Naapurin Koira -verhot lapsen huoneeseen. Tämä kuosi kolahti aika sopivasti, sillä meillä asuu ihan saman näköinen koira :)

Vallila, Naapurin koira (Kuva lainattu: Netanttila.com)

Tämä sisustaminen on ollut kyllä "vähän" hauskempaa kuin varsinainen rakentaminen. Ei voi olla kuin iloinen siitä, että ohi on! Vaikka kaikki meni pääpiirteissään hyvin niin vaatihan tämän kodin valmistuminen ihan järkyttävän määrän omaa työtä, hermojen kiristelyä ja puolikurjaa väliaikaiselämää vailla vapaa-ajan harrastuksia.

Erityisen iloisena seikkana mainittakoon, että sen verran visuja oltiin, että budjetti piti paremmin kuin hyvin. Kivan talon näille main saa tehtyä reilusti alle 200 000 euron, jos osaa yhtään vertailla ja pystyy osallistumaan itse työntekoon. Varaa olisi ollut palkata lisääkin ammattilaisia. Mistään ei mielestäni tarvinut silti tinkiä ja osa varustelusta on aika hintavaakin, eikä suinkaan mitään tarjouslaaritavaraa. Kaikki työntekijät palkattiin virallisia reittejä, mikä on meille todella tärkeää, kunnia-asia. (Katsotaan, jaksanko motkottaa rakennusalallakin maan tapana olevasta pimeästä työstä vielä tuonnempana.)

Täytyy jatkaa kodin järjestelyä ja yrittää ottaa lisää kuvia. Pahvilaatikoista ja sekalaisista tavararöykkiöistä tuskin olette niin kiinnostuneet. Eilen saatiin muuten taloon kaapeli-tv ja valokuituyhteys, joten surffailukin sujunee jatkossa hieman ripeämmin kuin heikosti kuuluvalla mokkulalla. Telkkaristakin tuli eri jännä laite Soneran Viihde-paketin myötä - saas nähdä, saako minua enää sohvalta ylös ollenkaan...